Hevosurheilu lehdessä 15.01.1982 
- esittelin hevoslehdelle yli sadan kyyhkyn lakan

Historiaa harrastus ja työ lintujen ja muiden eläinten parissa

1963 sain ensimmäiset häkkilintuni.  Olin heti myyty ja en tiennyt upeampaa lintuja kuin timanttikyyhky.  Olin vasta 10v, mutta suunnitelmat ja haaveet veivät minua kohti lintujen maailmaa.
Asuimme kaupungin talossa ja ovinumeromme oli 176.  Kasvuympäristö ei varmasti ollut kaikkein turvallisin ja kehittävä.  Tuosta ympäristöstä pääsy pois ei onnistunut helposti.  Sinulla piti olla jotain joka oli vahvempaa kuin ympärillä olevat paheet.  Minulla oli  minun linnut.

Vuokrasin taloyhtiön kerhotilan jonne siirsin kaikki linnut, kalat ja muut eläimet.  Olisin varmasti saanut pitää ne kotona.  Näin vain oli parempi.  Tuossa tilassa kasvatin: kanarialintuja, seeprapeippoja, undulaatteja, viiriäisiä ja yleensäkin kaikkia mikä liikkui.  Vuonna 1966 myin ensimmäiset kasvatit Helsingin lintukauppoihin joita oli kolme; Kobylin, Amazon ja Fauna.

Pääsen Korkeasaareen töihin.  Olin liian nuori aloittamaan työelämän, mutta Ilkka Koivisto uskoi että osaan tarjotun työn.  Oppi-isäni Anthony Bosley piti Heinolassa Lintutaloa ja antoi mahtavat suositukset Koivistolle.  Menin hoitamaan erikoislinnut ja nuoret erikoishoitoa vaativat eläimet.
Töissä vasta viikko kun siperiantiikeri hylkäsi kaksi pentua Mao ja Manu.  Muutin saareen ja nukuin ja söin niiden kanssa.  Mao ikävä kyllä kuoli, mutta Manusta tuli kova jätkä.  Se seurasi minua joka paikkaan ja roikkui kulmahampaalla saappaan reunuksessa kun oli epävarma.
Aamulla ennekuin saari aukesi kävimme lenkillä ja meressä uimassa.  Syksyllä Manu oli jo iso ja muille vaarallinen.  Tein siitä todellisen tiikerin.  Koulukin oli jo 2kk myöhässä ja kun Koivisto tajusi sen ajoi hän minut pois saaresta.  Olin 14v ja kesyttänyt tiikerin.

Seuraavana vuonna ajattelin ensin etten enää mene saareen töihin.  Saaressa alkoi kuitenkin metsäkanalintujen kasvatus projekti ja homma ei sujunutkaan.  Metson ja teeren poikaset kuolivat lähes kaikki.  Koivisto oli soittanut Anthony Bosleylle ja kysynyt neuvoa.  Upea kunnian osoitus Anthonilta,  ohje oli ollut simppeli; ottakaa se hippi töihin ja antakaa se hoitaa ja tutkikaa te.
Rakensimme sinä kesänä trooppisen lintutalon.  Tilasimme linnut Tanskasta herra Wulffilta.

Oma lintuharrastus ja lintujen määrä oli kasvanut jo siihen tasoon että haaveilin jo 16 vuotiaana omasta lintukaupasta Helsingissä.  Harrastin kaikkia eläimiä. 
Siskoni ratsastivat Ruskeasuolla ja Kilossa.  Aloin tykätä myös hevosista entistä enempi.  Päätin että kun hetki on, niin ostan heti hevosen kun siihen on mahdollisuus.

Kesällä 1970 karkasin 16vuotiaana tyttöystäväni kanssa Tanskaan koko kesäksi.  Sisko lupasi hoitaa linnut.  Menin töihin tuntemalleni herra Wulffille.  Ajoin moottoripyörällä pihaan hänen Kastrupin eläintukkukauppaan ja ilmoitin että teen töitä 2kk.  Palkaksi sovimme yhden lähetyksen lintuja Suomeen jotka myyn kun pääsen takaisin.
Tyttöystäväni aloitti mallin työt Tanskassa ja sai siitä palkkaa jolla elimme nuo 2kk.
Työ oli nykyisen mittapuun mukaan tosi raakaa ja ilman sydäntä.  Yhtenä päivänä saatoimme hakea jostain eläintarhasta gorillan ja simpanssin poikaset pois ja korvasimme ne nuoremmilla.
Tulin Suomeen ja Wulffin lupaamat palkkalinnut tulivat perässä, ne olivat pääosin papukaijoja.  Hoidin ne kuntoon ja myin ne.  Haave omasta eläinkaupasta oli jo lähellä.

17v on liian nuori perustamaan omaa yritystä.  Siskoni Annika oli kuitenkin vanhempi ja hän kirjoitti nimet paperiin.  Kapteenin Lintukauppa Oy perustettiin ja avasi ovensa Uudenmaankatu 27:ssä.
Avajaisissa oli vieraana oma luokanvalvojani joka oli aina puolellani Pohjois Haagan Yhteiskoulussa. En ollut varmasti mikään helppo nuori.  Hän toi kuulemma onnittelut myös kouluni rehtorilta.

Tuskin toi koska rehtori oli juuri minut erottanut koulusta.  Varsinaista syytä erottamiseen hän ei kertonut, mutta luulen että hän oli ostanut minulta auton johon ei ollutkaan tyytyväinen.  Saattoi häntä painaa joku muu pienempikin juttu.
Ehkä olin myynyt koulun Hurriganesin konserttiin pääsyliput kahteen kertaan tai joitain.  Jos myin, niin minulla oli siihen täysi oikeus, koska Häkkinen asui naapurissa ja olimme aina hiekkalaatikolla tapelleet itsemme verille.  Kisse tykkäsi että jotain pitää saada jos keikan myy ja hoitaa.  Kisse oli myöhemmin välillä lintukaupassa töissä purkamassa rekkaa tai konttia.

Kapteenin Lintukauppa oli mahtava projekti.  Se oli parasta ja antoisinta aikaa.  Juuri sellainen työ mistä olin aina haaveillut.  Yritys menestyi koska lemmikkieläin buumi alkoi.
Olin vasta päässyt Haagan kuvioista irti kun huomasin että nyt on aika tehdä tätä työtä paljon ja kovaa.  Helsingissä oli must ostaa joku lemmikki Kapteenin Lintukaupasta.  Meillä oli kaikkea; käärmeitä, liskoja, niveljalkaisia, lintuja, nisäkkäitä, kaloja, hevosia jopa poroja.

Seuraavina vuosina toimme maahan lähes yksinoikeudella Suomeen  linnut, muut lemmikit sekä akvaariokalat.  Lisäksi aloitimme tuoda maahan myös tarvikkeita lemmikeille ja koirille.  Suurin hittimme oli kissanhiekka jota kukaan ei vielä tajunnut - sille naurettiin.  Kesko ja SOK uskoi ideaan.
 

Vuonna 1987 tajusin että Kapteenin Lintukauppa olikin jo suuri yritys.  Henkilökuntaa oli paljon.  Oli omat toimitilat ja varastot Varistossa, muutama liike ympäri Suomea ja joka päivä palaverissa.  Tämä ei ollut sitä työtä jota halusin enää tehdä.  Vietin joka päivä enempi ja enempi aikaa lintulassani jossa kasvatin lintuja.  En edes halunnut lähteä töihin ja johonkin uuteen palaveriin.

Yksi päivä en vain enää voinut katsoa tuontilintua tai eläintä silmiin.  Ajattelin että se oli joskus ollut villi ja vapaa. Minä olenkin se paha joka myy tuon eläimen.  Myyn vaikka eivät ehkä osaa häntä hoitaa. Kauppa on kuitenkin taito ja minulla veressä, niin ei haittaa - koitin ajatella jonkun aikaa näin.  Ei sopinut tämä kuvio enää  minulle.  Veressä sopii kyllä, joten myin Tamrolle koko yrityksen.  Tämä lääkekonserni antoi hienon hinnan koko yrityksestä kiinteistöineen.  He saivat myös mahtavan yrityksen jolla oli huimat kasvunäkymät.

Kyyhkyt tulevat kotiin.

 

Kyyhkyjä olen harrastanut aina.  Kyyhky on lintu joka on minun sydäntä lähellä.  Se on täysin saalislintu joten siinä on paljon nöyryyttä.  Oli kysymyksessä mikä kyyhky laji tahansa, niin uros on aina herrasmies ja käyttäytyy hyvin.  Kyyhky on vaatimaton ja helppohoitoinen lemmikki.

Pienistä kyyhkylajeista minulla on ollut timanttikyyhkyjä, seeprakyyhkyjä, kapkyyhkyjä ja turkinkyyhkyjä.  Näitä kaikkia olen myös kasvattanut.

Minulla on ollut myös monenlaisia ns. hedelmäkyyhkyjä.  Ne ovat kuitenkin vaativia ja trooppisina lintuina tosi tarkkoja hoitaa.

Koristekyyhkyt ovat hyvä esimerkki siitä miten helppoa kyyhkyä on jalostaa.  Erilaisia kyyhkyrotuja on satoja.  Ulkonäkö, väri ja koko ovat vielä jalostuksellisesti helppoja asioita.  Ominaisuudet ja lentotaito on jo hankalampi kokonaisuus.  Kauneimpia ovat minulla olleet harakkakyyhkyt.  Ne kuuluvat high fliers ryhmään.  On upeaa katsoa kun monen kymmenen linnun parvi kohoaa niin korkealle ettei silmä niitä enää tavoita.  Sieltä ne syöksyvät lakkaan kuin luodit.  Ensimmäinen kuva vasemmalla yllä; jossa pidän kädessäni kyyhkyä on juuri harakkakyyhky.

Viestikyyhky ja harrastus sen ympärillä on kyllä nykyään vienyt sydämeni.  Minulla oli muutamia viestikyyhkyjä jo 70-luvulla.  Hoidin myös  ystäväni Aarne Soraksen lintuja kun hän muutti Kivenlahdesta pois.  Soras oli uraa uurtava harrastaja Suomessa.  Soras hankki ensimmäiset lintunsa Jarl Såntagilta.  Jalle toi maahan paljon erilaisia kyyhkyjä ja oli myös innokas kyyhky harrastaja.  Hänen Salon maatilalla oli suurin määrä eri rotuisia kyyhkyjä mitä olen missään nähnyt.

Soras oli rohkea viestikyyhky harrastaja.  Hän lähetti lintujaan sumeilematta Lapista ja jopa kerran Puolasta.  Yleinen motto oli; jos menet jonnekin todella pitkälle ota Soraksen lintu mukaan.  Jos oikein muistan, niin parhaat kotiintuloajat olivat reilusti yli 1000m/min.  Soras perusti yhdessä muiden harrastajien kanssa Suomen Viestikyyhky Yhdistyksen.

Pysy kyyhkyissä älä harrasta kääpiövuohia koskaan. EI KOSKAAN



Hyvä viestikyyhky uros joka kantaisä lakassani



Ensimmäinen todellinen kasvatti SM-nuori kyyhky.  Heti ensimmäinen poikanen oli nopein kyyhky 2007.  Yli 1000m/min Tammela / Kirkkonummi

Viestikyyhky on ihmeellinen lintu.  Kukaan ei tiedä miten se löytää kotiin.

Kasvatat kyyhkyn poikasesta ylös.  Aloitat sen valmennuksen 40pv iässä.  Alussa et tahdo uskoa että osaako hän edes takaisin luukusta sisään kotilakkaansa.
Alat valmentamaan häntä eri ilmansuunnista ja eri matkoista.  Joka kerta kun lasket nuoret linnut taivaalle sinulla on epävarma olo; menetätkö linnut vai löytävätkö ne kotiin.  Menet yhä pitemmälle ja hankaliinkin paikkoihin ja koitat luoda linnuistasi varmoja ja nopeita.

Ajattele sitä voimaa; lasket parven aivan vieraasta paikasta irti, niin voit vaistota mikä hätä niille tulee löytää kotilakkaan.  He kohoavat korkealle taivaalle ja kiertävät ympyrän tai pari.  Sitten huomaat että jotkut ovat aistineet suunnan minne lähteä.  Ne kiertävät ehkä vielä varmistaakseen asian ja sitten kuin luoti kotiin.

Olen ajanut kymmeniä kertoja 100km päästä takaisin lakalle.  Ajan vaikka kuinka kovaa, niin poikkeuksetta he ovat jo kotona lakan päällä kiertelemässä tai jo sisällä.  Ja minä uskallan ajaa kovaa.

Kertaakaan en ole nähnyt niitä matkalla vaikka meillä on sama suunta.  Kerran näin Hangontiellä Karjaan kohdalla tienviertä seuraavan kyyhkyparven.  Ajoin parven vierellä ja ihailin niiden lentoa ja nopeutta.  Sitten tajusin että ne ovatkin minun vapaalennolla olevat kyyhkyt.  Joukossa nuoria joita en ollut edes uskaltanut lähettää näin pitkältä.  Olen ollut liian arka ja pelännyt liika että menetän jonkun.

Minun lähellä asuu hyvä ystäväni Matti Ojanperä.  Hän on myöskin kyyhky harrastaja ja meillä on mielettömän hauskaa yhdessä ja sama huumori.  Lähes päivittäin lähettelemme kyyhkyjä jostain yhdessä tai erikseen.  Treenaamme monia eri vaihtoehtoja.

Lähetämme kyyhkyjä; lakat yhdessä, yksitellen, yksi minun kymmenen Matin, pisteestä jossa niiden pitäisi osata päättää erota omaksi parveksi.
Kisassa joka sekunti on tärkeä, niin ei sovi että minun kyyhkyt tulevat Matin kautta kotiin tai päinvastoin.  Ajattele että minun nuori kyyhky on Matin parvessa ja sen pitääkin yhtäkkiä erota muusta parvesta ja luottaa itseensä.  Me treenaamme hänelle tuota luottamusta.

Matti on matemaattinen ihminen ja tietää joka paikan 50km päässä kotoa mistä kannattaa lähettää.  Ajamme kaarta josta on kotiin esim. 50km.  Lähetämme tältä kaarelta 5min ja 5km välein lintuja yksitellen.  Tarkastamme kotiintuloajan ja tiedämme varmasti kuka on nopein ja varmin kyyhky lakassa.

Koska kisojen tulosuunnat lakkaani ovat lähes poikkeuksetta pohjoisesta.  Lähetä ja valmennan kyyhkyjäni niin että ne oppisivat seuraamaan maalinjoja.  Hyvä linja on suuri voimalinja joka kulkee meiltä esimerkiksi Tammelaan tai Saarijärvelle.  Kun kyyhky varmistuu suunnasta ja haistaa kodin se lisää tempoa.  Siksi valmennus ja mahdolliset reitit tulee valmentaa hyvin.  Hyvä tulee kotiin kyllä vaikka juosten.

Kyyhkyistä ja niiden kotiintulosta on paljon tarinoita.  Monet ovat tulleet kotiin vuosien päästä kun ne ovat myydyt ja uusi omistaja on luullut että ei tämä mihinkään enää lähde.  Sen koti on jo täällä.  Kyyhkyn koti on siellä missä se ensimmäisen kerran lataa kovalevylleen horisontin ja magneettikentän tai jotain mitä emme tiedä.

Minun paras tarina:
Lähdin aikaisin aamulla lennättämään vanhoja lintuja pikku tauon jälkeen 50km lakasta.  Pakkasin linnut koriin ja ajoin Lohjan radiomastojen juureen.  Ajattelin että ei pitkä matka, mutta pannaan jätkät vähän vaikeutta ja uusia aaltoja peliin.
Päästin linnut korista ja ne lähtivätkin kuin tykin suusta.  Otin korin käteen ja huomasin että yksi jäi koriin.  Ravistin koria ja ajattelin että huono lintu, nyt pihalle sieltä ja kotiin.  Lintu tuli korista ulos ja lensi parin metrin päähän.  Olin pakannut epähuomiossa pikku poikasen joka oli ehkä 2pv ajan nähnyt ikkunasta ulos.  Ei koskaan ollut aikaisemmin ollut edes ulkona.

Tajusin tilanteen. Hirmu hätä ja juoksin linnun perään.  Aina pari metriä eikä kiinni millään.  Lopuksi meni puuhun enkä yltänyt.  Kyllä harmitti; hyvän parin poikanen ja minä näin julma.  Lintu oli menetetty.

Ajoin kotiin ja vanhat olivat jo paikalla ylpeinä, että löydettiimpäs.

Kun hurahdat viestikyyhkyin katselet jatkuvasti taivaalle.  Huomaat kaikki auringon varjot.  Etsit haukkaa tai omaa lintua.
Tallille tuli hevosen ostaja ja aloimme iltapäivällä esittämään hevosta.  Näin kun kaukaa lähestyi joku lintu.  Se tuli niin kovaa että luulin sitä ensin haukaksi joka on iskemässä saaliiseen.  Vähän ennen lakkaa tajusin että se on kyyhky.  Kyyhky pamahti päin peltikattoa ja valui alas katolta.

Nappasin linnun käteen ja tajusin että; ei jumalauta se on se poikanen jonka ei pitänyt edes osata vielä kunnolla lentää.  Aivan poikki ja sydän löi tuhatta.  Kotiin tuli.

Kerroin Matille mitä oli tapahtunut, niin vastaus oli hyvä esimerkki äijän huumorista.  Ei sulta enää uskalla edes ostaa munaa, sekin varmaan pyörii sulle himaan.

On minulla niin hyvät kyyhkyt että voi muuten olla mahdollista.